Syksyn viimeinen RR-harjoitus, Circuito de Almeria, Espanja 23-25.11

Parin kuukauden tauon jälkeen oli taas kiva päästä reenaamaan RR:ää. Pääsin mukaan suomalaisista koostuvaan kymmenkunta kuskia käsittävään ryhmään, joka meni harjoittelemaan Espanjan lämpöön kauden päätteeksi.

Lämpöä ei kuitenkaan ollut liikaa, kun välillä varikolla piti olla toppatakissa ja pipo syvällä päässä. Olosuhteet olivat kuitenkin hyvät ja keli suurin piirtein kuiva. Almerian rata on aivan upea, ei mikään valtava, mutta tekninen ja haastava kuskille. Radalla on pimeitä mutkia ja korkeuseroja, joten alkuun kannattaa varata aikaa ajolinjojen hakuun, ennen kuin käy rataennätyksen kimppuun. Mutkasarjat pitävät huolen myös siitä ettei kuski pääse turhia lepäilemään. British Superbike kuski Jonathan Rea ajoi keväällä testien nopeimman ajan 1.35,2, mikä antaa riittävästi haastetta useimmalle meistä.

Alkuun tosiaan meni PALJON aikaa radan oppimiseen, pimeät mutkat on aika vaikeita. Mutkasarjoissa ja shikaanissa pyörää saa tosiaan kääntää, muuten Espanjalainen punertava savinen maaperä kutsuu. Tavoite harjoitukselle oli saada 1.41 kierrosaika tai laitteet nurin ja keskittyä vain ajamiseen, ei pyörän säätämiseen. Joku kun on joskus väittänyt, että teen turhia säätöjä tuon tuosta. Todennäköisesti kaveri on erehtynyt henkilöstä...

Ensimmäinen päivä taisi tuoda ajaksi 1.44,7. Vaikka matkaa tavoitteeseen oli, niin uskoin sen olevan saavutettavissa. Toisena päivänä oli paikat jo aika jumissa, edellisen päivän ajamisesta. Kaikki tuntui aika tahmealta ja kehitys vaatimatonta 1.43,1. Nyt oli pakko keskittyä täysillä viimeiseen päivään. Yöllä satoi vettä ja aamulla ei näyttänyt hyvältä. Rata oli märkä ja kuivui hitaasti, lämmintä oli vain +12 astetta. Odotellessa meni muutama tunti ennen kuin päästiin tosi toimiin.

Tsemppi oli huipussaan ja tunsin heti lämmittelyvedossa, että nyt aika tulee jos on tullakseen. Ensimmäinen nopea kierros oli 1.42,7 toinen heti perään 1.42.00. Sitten takakumi oli niin riekaleena, ettei eteenpäin päässyt, uutta rengasta alle ja hetken tauko. Rengasta vaihtaessa huomasin, että takaiskarin esijännitys-yksikkö oli sylkäissyt öljyt pihalle ja tulisi vaikuttamaan ajettavuuteen. Vielä ei oltu tavoitteessa, joten hommaa jatkettiin. Ensimmäinen kierros tuhlautui hitaampien ohitteluun ja toinen nopea lähti hyvin, tunsin sen heti. Olin jo luopua toivosta kun hitaampi kuski sössi edessä radan loppuosalla. No vedin kuitenkin kierroksen loppuun ja kiroilin kypärän sisällä. Maalissa mittari näytti aikaa 1.41.7. YES, pääsimme tavoitteeseen. Tulin varikolle ja valmistauduin vielä viimeiseen vetoon. Kello oli tosin jo niin paljon, ettei vuoroja ollut enää jäljellä ja alkoi tavaroiden pakkaaminen ja kotimatka.

Koville otti, mutta niin oli tarkoituskin. Eihän tuo aika vielä ole kummoinen mutta oppia tuli paljon. Tärkeintä oli se että kaveri kannusti koko ajan yrittämään kovemmin ja kovemmin vaikka menisinkin nurin. Se auttoi ihan hirveästi ja vaikka laite luistaa ja voblaa niin yleensä se on täysin hallittavissa. Ei kun vain lisää kaasua, jos kaatuu niin sitten tietää missä raja menee. Harmi kun en enää päässyt ajamaan, usko parempaan jäi ja hemmetinmoinen nälkä ajaa kovempaa.

« Edellinen sivu