9-11.2 Ducati –testi Cartagena, Espanja
Viva Espana! Nyt olikin jo tosi kyseessä kun matkasin Saarijärven Jääratakisoista takaisin Ducatin satulaan. Varikolla oli liuta IDM-superbike –tiimejä ja nyt pääsisimme vertaamaan missä oikein mennään. Paikalla oli Inghart Honda, Alpha-Technic BMW, Sebring Ducati, HRP-Honda ja muutama muukin kovan tason tiimi.
Edelliset muistot Cartagenasta oli vuodelta 2003 ja osasin jo varautua että helppoa ei tulisi olemaan. Rata on meinaan todella vaikea. Kaikki mutkat on jotenkin erikoisia, muuttuva säde, ala- tai ylämäki keskellä mutkaa tai jotain muuta ikävää.
Niinhän sitä lähdettiin pikkuhiljaa taivaltamaan. Itsellä oli kauhea hoppu päästä kovaa ja tiimipäällikkö yritti toppuutella, että tuskin se nyt heti onnistuu. No ei se sitten onnistunut. Kärki ajoi alkuun semmoista 1.37 aikaa ja mä 1.44, työläs testi oli siis edessä.
Tiimikaverini on minua viisi senttiä lyhyempi ja hän käyttää huomattavasti korkeampaa satulaa kuin vakiona. Se vähän askarrutti minua jo Almeriassa ja päätimme vaihtaa vakio Racing-satulan. Ajettavuus parani heti ja aikakin 1,5sek. Vaihdoimme myös tiheämmän välityksen, koska rata ei ole kovin nopea. Illalla dataa tutkittuamme, huomasimme että olen huomattavan hidas kaarteissa ja hukutan kaarrenopeuden verrattuna tiimikaveriin. Tiimikaverini Dario Giusepetti oli nopeimpien joukossa ajalla 1.37,00
Seuraavana päivänä paneuduimme kaarrenopeuden sälyttämiseen ja totesimme sen johtuvan kääntyvyysongelmasta ulostuloissa. Ykkösmekaanikkoni Bernardin kanssa aikamme pähkäiltyämme päätimme vaihtaa jäykemmän takajousen. Seurauksena aika parani jälleen 1,5sek ja saimme ajaksi 1.38,5. Kärki veti siinä vaiheessa 1.36,0 aikaa.
Haimme keulaan myös säätöä, mutta se oli vaivalloisempaa kuin takapään säätäminen, jotenkin vaan hukkaan vauhdin mutkaan tulossa. Päivän päätteeksi tuli ikävä juttu kun vaihteistovika päätti testit päivää suunniteltua aikaisemmin. Asian varmisti tiimikaverini kaatuminen ja varaosa puutteet päättivät testit. Nopein oli ilmeisesti Kaj-Börre Andersen, Inghart Honda 1.35,2, tiimikaverini Dario Giusepetti 1.36,0 ja oma paras aika oli vain 1.38,2.
Vähän jäi harmittamaan kun testit loppuivat kesken. Viimeisen päivän istuin radan varressa ja katsoin kun muut ajoivat. Vaikka ottikin päähän kun ei päässyt ajamaan, niin ehkä aika ei mennyt hukkaan. Näin kaikki mutkat ja tyylit miten nopeat kuskit ne ajavat, tunnistin siten ajamisestani paljon virheitä. Lisäksi oli aikaa keskustella Darion kanssa ajamisesta Ducatilla. Ajan pyörää liian pienellä vaihteella ja kovilla kierroksilla. Dario sanoi että ajamiseni näyttää aivan liian hermostuneelta. ”Relax man, don’t hurry!”, hän sanoi. Yamahan jälkeen en ole vielä tottunut vääntävään moottoriin. Ducatia pitää ajaa väännöllä niin se kiihtyy paremmin ja käyttäytyy rauhallisemmin.
Että semmoista tänne, ei tämä aina niin helppoa ole ja kärsivällisyys ei meinaa riittää hakemaan kaikki palikat kohdalleen. Jos tää olis helppoa, niin kaikkihan tätä tekisivät.
Seuraavia testejä odotellaan maaliskuun lopussa, aika ja paikka vielä vahvistamatta.
