13.3 Jääradan 6. SM-osakilpailu, Konnevesi
Se olisi sitten kotikisa nyt. Olo oli pikkasen eilistä parempi mutta eipä sitä vieläkään ihan tikissä oltu, no pikku vikoja. Kun aamulla katselin ympärilleni, niin onhan tämä jääradan Mekka, muita järjestäjiä väheksymättä. Siis aivan valtavan hieno rata, hidasta, nopeaa ja ennen kaikkea leveyttä. Heinäahon Ilkka ja Lahden Harri ovat tehneet ihan oikean jääradan. Pari paikkaa oli ihan selkeästi vaikeita ja vielä voisi olla vaikeampaakin.
Kun rata on liian helppo niin kaikki ajaa yhtä kovaa ja missään ei pääse ohi. Siinä sitten menee kuskeilta hermo ja sattuu yhtä ja toista. Kun on riittävän vaikeaa, niin väkisin tulee ohituspaikkoja kun kaikki tekee pieniä virheitä ja ajolinja vaihtoehtoja on useita.
JR1:
Vähän niin kuin pakkovoiton paikka olisi jos mielii mestaruutta. Lähtö sentään oli ihan kohtuullinen ja nousin toiseksi jossain kisan alkuvaiheessa. Erkki veti joukkoa ja olin toisena. Ville hengitti niskaan ja yritin päästä karkuun vaikkakin homma näytti pikkasen epätoivoiselta.
Erkkiä en saa kiinni, se oli pakko myöntää. Nopeissa mutkissa en saanut oikein mitään pitoa ja oli ihan täysi työ, että sain Villen pidettyä takana. Hitaalla osuudella pääsin onneksi ihan hyvään vauhtiin ja karkuun. Viimeinen kierros koitti ja yritin pitää toisen sijan. Ensimmäinen nopea osuus meni kohtuullisesti ja sain pidettyä Villen takana. Sitten hitaampi pätkä meni taas ihan ok. Viimeinen nopea mutka meni perhana huonosti ja niinhän siinä kävi, että Ville kiitti ja ajoi ohi pari mutkaa ennen maalia. Tyytyminen oli taas kolmanteen sijaan ja se tiesi mestaruuden menetystä.
JR2:
Pikkuluokka meni taas vähän rämpimiseksi. Heikon lähdön lisäksi pyörään tuli pikku käyntihäiriö joka laimensi menoa lisää. No jos jotain muuta niin ajo kulki hyvin mutta ei vaan ehtinyt millään. Maalissa neljäs ja kehitysprojekti jatkuu. Vähän menee aikaa niin eiköhän se sitten taas kulje.
Sivuvaunut:
Hyvä kaverini Pekka Veräväinen on houkutellut minua kaikkeen maailman hullutuksiin kuten 6 tunnin Mopo Endurance – kisoihin ja aina on ollut tosi hauskaa. Pekka puhui jo vuosi sitten minulle, että lähtisinkö kokeilemaan sivaria ja sehän oli sillä sovittu.
Viime vuoden kisa Konnevedellä peruttiin jäätilanteen takia, mutta nyt pääsin kokeilemaan millaista on ajaa sivarilla. Huuskosen Joonas Jyväskylästä lupautui kyytiin, näkymä heikkoja hetkiä sattuu meille kaikille. Ikinä en ollut koskaan ollut ajanut tai edes istunut kyydissä sivarissa, ei mitään kokemusta ennen kisapäivää.
Pari kierrosta lämmittelyradalla kurvailtiin ja aamun viralliset reenit neljä kierrosta, se oli siinä tutustuminen sivuvaunujen maailmaan. Onneksi Veräväisen Pekka on hallitseva lajin mestari ja hän antoi hyvät neuvot miten laitosta ajetaan. Pyörä oli Pekan vanha ja ihan huippulaite, niin kuin kaikki Pakan rakentamat kilpurit. Käykääpä katsomassa viimeistelyn tasoa, siitä saisi kaikki rakentajat ottaa mallia!
No hauskaahan taas kerran oli, Joonas hoiti purkkiorjan hommat hyvin ja minä keskityin ajamiseen. Eihän sitä ihan kylmiltään pysty haastamaan oikein ketään mutta ei kai tässä häpeäkään tarvitse. Olimme maalissa neljänsiä. Kiitos paljon Pekka, tämä oli hieno kokemus. Nyt on tämäkin jääradan hienous koettu, hauskaa hommaa!
