1.3. SM-JÄÄRATA 5. SM-OSAKILPAILU, ORIVESI
Viides kisa ja paikkakuntana oli nyt Orivesi. Täältä se kilpailu-ura aikanaan alkoi vuonna -91 piikin sarvissa. Rata on yksi niistä radoista, joilla on perinteisesti ajettu jokaisena talvena. Mutta nyt itse asiaan ja muistellaan menneitä sitten joskus kiikkutuolissa.
Töitä oli tehty koko viikko Järvenpään kisan jälkeen. Tuossa JR2 –luokassa Vesa Kallio on paha vastus ja meidän on tehtävä kaikkemme mikäli haluamme mestariksi. Mikään muu ei riitä kuin voitto, muuten Vesa pääsee liian kauaksi pisteissä. Turbotecin Jarmo Niskanen otti sylinterinkannen ja viritteli uudet muodot kanaviin. Muutenkin kaikki paikat tarkastettiin huolella.
JR2:
Tsemppi oli kohdallaan. Ei haitannut vaikka olin loppuviikon flunssassa ja vieläkin toipilaana. Sain huonon lähdön ja meinasikin tulla hätä kun Vesa veti letkaa ja itse olin vasta kolmantena. Kiroilin kypärän sisällä itsekseni ja ajoin raivolla kohti kärkeä. Ei varmasti ollut kovinkaan tyylipuhdasta menoa, mutta ei ollut aikaa tyylitellä.
En oikein tiedä uskoinko voittoon vai en, ajoin vaan mitä pääsin. Tilanne oli aika toivoton kun matkaa kärkeen oli 20 metriä vielä kisan puolivälissä, vaikka olinkin toisena. Sain Vesan kiinni kun kaksi kierrosta oli ajamatta, mutta suoralle lähdössä tein virheen ja jäin taas.
Viimeisellä kierroksella eroa 10 metriä ja Vesa hipaisi penkkaa. Minulla oli tosi hyvä linja ja pääsin väkisin ajamalla rinnalle ja juuri ja juuri ohi. Puoli kierrosta oli jäljellä ja olin keulassa. Viimeisissä mutkissa Vesa ajoi vielä rinnalle mutta onnistuin pitämään johtopaikan maaliin. Kyllähän oli kisa.
Kaiken perustana oli viikolla tehty työ. Jarmo oli tehnyt hienon moottorin, renkaat pitivät hyvin, iskarit ja koko pyörä toimi hyvin. Tiimi teki työn todella hienosti ja mä vaan ajoin.
JR1:
Alussa sattui ikävä joukko-kolari, jossa oli kasa pyöriä. Onneksi kukaan ei tainnut loukkaantua pahemmin, mutta homma ei tosiaan näyttänyt kivalta. En nyt haluaisi ketään sormella osoittaa, mutta radan kapasiteetti ei kyllä vastannut 25 kuljettajan kilpailun vaatimuksia. Radan muoto oli aivan loistava, mutta vähän pieni ja kapea.
Niin itse kilpailun kulku: Sain loistavan lähdön ja ajoin ykkösenä maaliin asti.
JR3:
JR1B-luokassa sattuneen toisen joukko-kolarin seurauksena aikataulu petti niin pahasti, että järjestäjä joutui perumaan JR3 lähdön. Harmitus oli suuri, mutta minkäs teet. Ei tullut kolmen voiton päivää tästäkään päivästä.
