7.3 JÄÄRATA 6. SM-OSAKILPAILU, PETÄJÄVESI
Rantapirtin lomaparatiisi toimi kisapaikkana ja Jyväskylän moottoriurheilijat olivat luoneet järjestelyt kisoja varten. Rata oli hiukan hitaampi, mutta sillä oli nyt ajettava. Hitaat mutkat on ihan kivoja ja muutenkin lyhyellä radalla on helpompaa löytää ajorytmi kohdalleen. Ongelmana oli vaan kapeus, kapea rata kuluu tosi nopeasti ja lumi haittaa ajamista tosi paljon. Päivän aikana sattuikin kaatumisia paljon, mutta onneksi pahemmalta vältyttiin.
JR3:
Ajojärjestys oli nyt toinen ja pääsimme ensin ajamaan isoilla pyörillä, hyvää harjoitusta pienempiä luokkia varten. Sain hyvän lähdön ja olin ensimmäisenä suoran päässä. "Helppo juttu", ajattelin, mutta Kallion Vesa oli eri mieltä kun ajoi ohi ja kärkeen. Söin sanani ja yritin roikkua perässä.
Ajoin Veskun perässä roikkuen ja neljännellä kierroksella Vesku jätti tilaa sisälle. No täysillä sinne ja jarrutin Veskun rinnalla. Pääsin ohi vaikka paikka olikin vähän ahdas ja vauhtia oli aika paljon. Vähän ajan kuluttua ihmettelin mikäs Veskulle tuli kun ei enää näy eikä kuulu. Seuraavan kerran kun tulin suoran päähän, niin siellä se Vesku nosteli pyörää pystyyn. Harmi, sillä olisi voinut tulla tiukka kisa. Voitin lähdön.
JR1:
Pääsin lähdöstä keulaan pelkästään erittäin nopean pyörän ansiosta, suoralla pystyi pujottelemaan tien kärkeen. Lähtö oli muuten aika huono. Siihen se helppous sitten jäikin, sillä hyvä harjoituskaverini Erkki Silvasti hiillosti minua koko kisan. Ajoin ja ajoin niin kovaa kuin ikinä pääsin, katsoin taakse ja siellä se kiusanhenki oli edelleen. Sama toistui kierros kierroksen jälkeen, en päässyt millään karkuun. Onneksi kierrokset loppui kesken ja ruutulippu pelasti minut, voitin kisan.
Nostan kyllä hattua Ekille kun pystyi ajamaan niin kovaa.
JR2:
No niin, nyt olikin sitten tosi kyseessä. Minun olisi pakko voittaa jos mielin mestariksi kaikissa kolmessa luokassa. Kallion Vesa oli pistejohdossa ja Veskun voitto sinetöisi hänen mestaruuden.
Sain kohtuullisen lähdön ja olin kolmantena ensimmäisessä mutkassa. Silvasti veti letkaa, Kallio toisena ja mä kolmantena. Rukoilin, että Eki pysyy kärjessä ja Vesku ei pääsisi karkuun. Nyt ei meinaa olisi varaa päästää Veskua karkuun.
Rukouksiini vastattiin ja Silvasti pysyi kärjessä. Väkisin ajoin Kallion ohi ja kun vielä pääsin Silvastin ohi, niin sai hetken hengähtää. Vesku ja Eki kamppailivat keskenään ja pääsin kymmenen metriä karkuun. Sain pidettyä eron maaliin ja mestaruushaaveeni pysyivät vielä yllä kuin ihmeen kaupalla.
