8.3 JÄÄRADAN SM-FINAALI, KONNEVESI

Jääradan Mekka ja ratojen Hockenheim Konnevesi, toimi näyttämönä tällä kertaa. Oli ratkaisun hetket kuka saa mitalia kotiin vietäväksi. Isolahden rata oli todella hyvä, semmoinen mitä oikean jääradan tulee olla. Ratamestari Harri Lahti apuvoimineen oli tehnyt hienon ja vaativan radan, jossa oli sekä hidasta että nopeaa osuutta. Ajaminen tosiaan vaati taitoa ja järjen käyttöä. Leveyttäkin oli, niin ettei lumessa tarvinnut kahlata. Kaiken lisäksi myös keli oli täydellinen ja yleisöä penkat täynnä. Parempia olosuhteita ei siis enää voisi olla mestaruuksien selvittelyyn.

JR2:

Totuuden hetki koitti. Minä ja Vesa Kallio kamppailimme mestaruudesta. Pisteet olivat ennen lähtöä molemmilla samat ja se kumpi olisi ensimmäisenä maalissa, on mestari. Aika jännittäväksi homma meni.

Vanhan kaavan mukaan Vesa meni lähdöstä kärkeen ja pikku taistelun jälkeen olin toisena. Siinä sitä sitten yritin perässä roikkua ja ohikin piti vielä päästä, muuten ei mestaruutta tarvitsisi juhlia. Muut jäivät sen verran, että oli meidän kahden kauppa.

Kierros toisensa jälkeen Vesa johti ja pysyin toisena. Keskitin kaikki voimat päästäkseni kovempaa. Ei ollut aikaa miettiä ajolinjoja ja jarrupaikkoja, kaikki tuli vaan jotenkin refleksinomaisesti ja yritin vaan saada Veskun kiinni. Vaikka olinkin toisena ja kierrokset väheni, niin missään vaiheessa ei tullut pakokauhua tai pakkoyrittämistä. Ajoin vaan ajatuksella "maalissa katsotaan miten kävi".

Sain Veskun kiinni kun lähdimme toiseksi viimeiselle kierrokselle, mutta samassa tein virheen ja jäin taas kymmenen metriä. Ajattelin, että siinäkö se tilaisuus meni, mutta jatkoin vaan ajamista. Radan takaosalla sain kurottua eron kiinni ja viimeiselle kierrokselle lähdettäessä olin muutaman merin Veskua perässä.

Viimeisellä kierroksella mieli oli rauhallinen ja ajoin vaan. Vesku teki virheen radan takaosalla ja pitkässä vasemmassa mutkassa tuli tilaisuus ajaa ohi. Sisäreunaan jäi metri tilaa ja sain jarrutettua rinnalle ja ohi. Yhtään ei jännittänyt koko tilanne vaikka oli ihan käsittämättömän tiukka kisa. Vasta maalissa tilanne laukesi ja tuntui ihan käsittämättömän hyvältä, kun tajusi miten viime tingassa ohitus tapahtui.

Ihan käsittämätön juttu, jos olisi järkeä käyttänyt kisan aikana, niin olisin varmaan jo luovuttanut ja luikkinut häntä koipien välissä kotia. Päässä ei vaan liikkunut oikein mitään ja mieli oli koko ajan tosi rauhallinen, se oli varmaan vahvuuteni. Ja toinen puoli oli tietysti pyörä. Pojat ovat tehneet kovasti töitä koko viikon ja viritelleet pyörän kulkemaan. Moottori, renkaat, iskunvaimentajat ja kaikki on tehty niin hyvin kuin vain osasimme. Koko porukka on tehnyt tosi kovaa töitä kauden ajan yhteisen tavoitteen eteen.

JR1:

Lähdöstä keulaan ja painelin täyttä maaliin. Silvasti seurasi alussa, mutta sain tehtyä pienen eron ja olin maalissa ykkönen.

JR3:

Isoon luokkaan menimme tavoittelemaan päivän kolmatta voittoa. Kallion Vesa olisi varmasti paha vastus, kun hän sai meiltä turpiin JR2 -luokassa ja haluaisi varmasti revanssia.

Vesku ottikin taas lähdön ja olin toisena. Muutaman kierroksen rimpuilin perässä kunnes sain rytmistä kiinni ja ajoin Veskusta ohi. No ei se nyt ihan noin helppoa ollut mitä kirjoitan. Vesa seurasi perässäni ja oli valmiina ohitukseen jos tekisin virheen. Maalissa olin ensimmäisenä ja päivän kolmas voitto ja kolmas suomenmestaruus oli totta.

Kausi on nyt ohi ja saimme kaikki kolme mestaruutta: luokat JR1, JR2, JR3. Ihan viime vuosina vastaavaan ei ole mikään tiimi pystynyt. Kuuleman mukaan Pekka Miettinen, savolainen hänkin, on tehnyt vastaavan kahdesti 70-luvulla. Nyt kaiken jälkeen sanon, että ompahan aina vaikea homma. Ei se ajaminen nyt niin ihmeellistä ole, mutta pyörien rakentelu nopeaksi ja järjestellä kaikki asiat kuntoon on ihan kauhea työ.

Motopalvelu ja KTM Nordic ovat luoneet mahdollisuudet meille ajaa kolmessa luokassa ja toteuttaa ajatuksiamme. Muut tukijat, kuten Scanlaser, Krogerus, Online Solutions, Niemet, Liikennekoulu Alex , Muottipaja ja Turbotec ovat myös olleet merkittävästi mukana tukemassa kilpailutoimintaa.

Oma tiimi on tehnyt sen tärkeimmän työn. Itse sain keskittyä pelkästään ajamiseen ja Minkkisen Jarkko, Variksen Sami, Kalliolahden Kaitsu, Mannisen Osmo ja poppamies Niskasen Jarmo ovat tehneet kaiken työn. Erikoisosaamistaan antoivat myös Korhosen Tero erikoiskoneistuksien ja hitsauksien merkeissä. Turtiaisen Tuomo laittoi Öhlins-iskunvaimentajat kuntoon ja säätöihin haluamallani tavalla. Myös omat vanhemmat häärivät taustalla ja hoitivat tärkeitä tehtäviä, jotta tiimi toimisi. Taustalla on paljon ihmisiä ja kisoissa nähtävä ajosuoritus on vain pienen pieni osa koko hommaa.

Kiitos kaikille, ei tämä yhdeltä mieheltä onnistu. Kiitos myös yleisölle ja kannustajille ratojen reunamille. Toivottavasti viihdyitte kauden aikana.

« Edellinen sivu