3. SM / 1. Scandinavian Open -osakilpailu, Alastaro 29.6-1.7

Olikin miltei vuosi vierähtänyt edellisestä visiitistä Alastaron radalla. Koskaan ei sieltä ole ollut juuri mitään kotiin tuotavaa, eli aika vähäisin odotuksin lähdin kisoihin. Rata on ihan mukava, mutta niin hemmetin vaikea. Harjoittelemassa ei ole tullut juuri käytyä pitkän matkan vuoksi.

Aika-ajot:

Ensimmäisessä aika-ajossa olin nopein ja kiinni paalupaikassa tosin vain muutaman tuhannesosan turvin. Ruotsin Michael Lorenzon oli toinen ja Eestin Marko Rothlaan kolmas. Ennen toista aika-ajoa arvelin kaikkien parantavat aikoja, koska keli oli edelleen hyvä. Mikään ei siis ollut vielä varmaa.

Toinen aika-ajo vedettiin ihan täysillä, siitä huolimatta putosin välillä kolmanneksi. Kesseli, Haarala ja Rothlaan olivat hyvässä vedossa, paalupaikka tuntui kelpaavan kaikille. Aivan toisen aika-ajon lopussa teimme viimeiset säädöt ja lähdin viimeiseen yritykseen. Homma kävi kuin elokuvissa ja onnistuin nousemaan paalupaikalle ennen ruutulipun heilahdusta, uran ensimmäinen paalupaikka oli totta.

Kilpailut:

Sunnuntain kisaa varten jännitti kyllä melkoisesti, ensimmäinen paalupaikka ja takana nopeita kuskeja saalistamassa päänahkaani. Hikinen iltapäivä tiedossa...

Totuttuun tapaan jo jääradoilta otin heikon startin ja putosin neljänneksi ensimmäisellä kierroksella. Haarala, Rothlaan ja Taipale olivat edelläni. Hikikarpalot hiipivät otsalleni kun yritin roikkua poikien perässä ja matka oli vasta alussa. Onneksi pojat eivät päässeet karkuun ja onnistuin nousemaan Taipaleen ohi kolmanneksi. Ajoin sen minkä pääsin ja nousin kärkikaksikon kantaan. Pari kierrosta oli pakko puuskuttaa Haaralan ja Rothlaanin perässä ennen kuin yrittää ohitusta, muuten en jaksaisi maaliin asti.

Pojat olivat vuoronperään keulilla ja ilmoittauduin mukaan voittotaisteluun viimeisellä kolmanneksella ja käväisin keulassa. Vetovuoro ei pojille kelvannut ja he kuittasivat ohi, vastasin samalla mitalla. Veto vuoro vaihtui kaikkiaan varmaan yli kymmenen kertaan kisan aikana, ei päässyt yleisö moittimaan yksitoikkoisuudesta.

Lopussa luulin jo päässeeni karkuun kun Rothlaan yllätti Las Palmasissa ja ajoi sisäkautta ohi. Hetkeä myöhemmin ohitin hänet Lemminkäisen jarrutuksessa. Luulin jo ruutulipun odottavan mutta maaliviivalla lähettäjä toiminut Yrjö Salonen, näytti tylysti yhden kierroksen taulua eikä auttanut kuin puristaa vielä kierros, hemmetti soikoon.

Kädet oli melko makaronia, ja jokainen mutka tuntui tosi vaikealta. Yritin peittää parhaani mukaan, ettei pojat tulisi takaa ohi. Las Palmasiin täysillä, Lemminkäinen tiukasti sisältä ja varikon muurin kohta tarkasti. Rothlaan hengitti niskaani ja jarrutin viimeiseen mutkaan sisälle, ettei hän aja sisältä ohi. Ulostulo meni hiukan leveäksi ja samassa Rothlaan tunki etupyörää rinnalle. Pyörä lipsui jo melko rajusti kun kiihdytin kohti ruutulippua ja olin maalissa 0,04sek ennen häntä, Haarala tuli 0,4sek päässä maaliin. Ei mitään sopupeliä tämä Road Racing.

Kyllä oli tiukka kisa, aivan hemmetin hauskaa ajaa. Kukaan ei päässyt karkuun ja kaikille sattui virheitä. Kilpailu oli äärimmäisen tiukkaa ja vauhti kohdallaan, tein uuden rataennätyksen ja muu kärkinelikko alitti vanhan ennätyksen. Otetaan homma Kemorassa uusiksi, on se vaan niin hauskaa...

« Edellinen sivu