14-16.9 IDM-Superbike finaali, Hockenheim, Saksa
Saksan - sarjan päätös ajettiin Hockenheimissä ja voittoa oli tavoittelemassa peräti 41 kuskia joista 37 onnistui pääsemään kilpailuun. Osa jäi katsomoon lähinnä loukkaantumisen tai teknisten vaurioiden vuoksi. Mukana oli varsin paljon vierailevia tähtiä ja muutama todella nopea sellainen kuten Arie Voss Hollannista, Jimmy Lindström Ruotsista ja tietysti Tatu Lauslehto Suomesta.
Rata oli aivan hemmetin kiva ja hitaampi kuin kaksi viikkoa sitten Mostissa, odotukset oli korkealla. Siitä huolimatta viikonloppu ei alkanut kovinkaan rattoisasti. Vauhti oli kateissa ja säädöt hakusallaan, ajo eteni kuin täi tervassa...
Aika-ajot:
Ei kehumista. Kivaa oli, mutta vauhtia ei. Sijoitus vaatimattomasti 23. Tuntui että takarenkaaseen ei osaa luottaa ja en saanut jarrutuksia onnistumaan, olo oli aika alakuloinen. Lauantai-iltana tarkistimme säädöt ja huomasimme että takaiskari ei ollut ihan siinä säädössä, missä kuvittelin. Nukkumaan mentiin siinä uskossa, että itse kisassa vauhti ei voi kuin nousta.
Lähtö 1:
Viime hetkillä ennen starttia teimme vielä hätäisiä muutoksia takaiskariin ja sitten menoksi. Alkuun otin vähän tunnustelleen uutta säätöä, ettei ihan heti menisi naamalleen. Ajo onnistui heti paljon paremmin ja pito oli parempi. Lähdössä pidin oman paikkani ja jumituin hitaampien taakse. Pikkuhiljaa nousin ja maalissa olin 17. Paransin aikaa vajaan sekunnin aika-ajoista ja lähdöstä jäi hyvä fiilis. Tatu oli maalissa 11.
Lähtö 2:
Itseluottamusta pullollaan lähdin seuraavaan starttiin ja nyt kulki hyvin. Lähdössä ohitin varmaan jo viisi jamppaa ja pääsin hyvään porukkaan ajamaan. Meitä oli joku viisi kuskia ajamassa sijoista 10-15. Ohituksia tuli puolin ja toisin ja tein nousua pikkuhiljaa ylöspäin. Kerran tuli melkein jo kakka housuun, kun oli vähä tiukat paikat. Mopo meinasi lähteä tyystin lapasesta, jarru meni pitkäksi. Kuin ihmeen kaupalla pysyin radalla ja matka jatkui, pari sijaa putosin mutta olipahan taas ohitettavaa.
Peter Preuslerin perässä ajoin varmaan viisi kierrosta sijalla 13 ja ei millään ohi. Alkoi jo ihan ahdistaa, kun paikkaa ei löytynyt millään ja kierrokset kävivät vähiin. Viimein sain rohkeutta pikku riskillä painoin ohi maalisuoran jarrutuksessa. Siitä innostuneena ajoin vielä Mattias Von Hammersteinin kiinni ja etsin kuumeisesti ohituspaikkaa. Viimeinen kierros alkoi ja seurasin Hammersteinin Suzukia kymmenen sentin päässä. Lahjaksi ei tuolla mitään saa ja ohituspaikat on tehtävä ihan itse. Tulimme viimeistä kertaa radan loppuosalle tarjosin ohi Sachs - mutkassa. Hammerstein pisti oven kiinni ja minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin toivottaa onnea kun rysäytin kylkeen. Tuuria vai taitoa, mutta molemmat pysyivät pystyssä ja pääsin vielä ohikin. Olin maalissa 11. ja pelkkää hymyä, aivan sairaan makea kisa. Kävin toki pyytämässä Mattiakselta anteeksi ohitustani, yritin vähä liikaa mutta onneksi kumpikin pysyi pystyssä. Paransin aikaa vielä vajaan sekunnin ekalähtoon verrattuna. Tatu oli pari pykälää edellä ja maalissa 9.
Kausi Saksassa on nyt ohi. Kiitos kaikille tukijoille ja yhteistyökumppaneille tärkeästä tuesta, ilman tukijoita homma ei ole mahdollista. Tavoitteisiin päästiin kohtuullisesti ja ennen kaikkea oppia tuli todella paljon. Pisteitä taisi tulla joku 30 ja loppusijoitus oli 19. Kymmenen joukkoon on täydet mahdollisuudet ja sitä lähdetään hakemaan ensivuonna. Haluan ajaa kaikki IDM-Superbike kilpailut.
