29-30.9 STCC Pro Superbike Finaali, Mantorp Park, Ruotsi
Kauden päätöskisa oli kyseessä kun matkasimme Ruotsiin. Tavoite oli päästä viiden parhaan joukkoon, helppoa ei tulisi olemaan. Rata tuli tutuksi jo perjantaina. On muuten tosi kiva rata, pitkää ajettavaa mutkaa ja muutama hidas paikka. Harmi vaan kun näin syksyllä kelit on mitä on, perjantaina oli kuivaa ja muuten koko viikonlopun oli märkää.
Vaikka keli olikin heikko, niin yleisöä oli paikalla kiitettävästi. Yli 20 000 ihmistä oli tullut seuraamaan tiukkoja lähtöjä ja muuta oheisohjelmaa kuten ilmavoimien Gripen hävittäjän ja helikopterin lentonäytöstä yms. ohjelmaa.
Aika-ajot:
Ensimmäinen aika-ajo oli sateella ja sijoitus 10. Vähä parempaa odotin kun reeneissä sateella ajo kulki hyvin. Kiihdytyksissä ei pitoa häävisti ollut ja takapyörä suti herkästi kiihdytyksissä.
Toinen aika-ajo ajettiin kuivalla ja alkuun olin vaikeuksissa mutta lopussa nousin sijalle 10. Ajon jälkeen takarengas oli aika riekaleena kun emme huomanneet varata uutta takarengasta aika-ajon loppuosalle. Ajo kulki kohtuullisesti mutta tulos ei parantunut ensimmäisestä aika-ajosta.
Kisa:
Märkää oli kun matkaan lähdettiin ja kisan aikana alkoi sataa ihan oikeasti. Sain ihan ok startin ja nousin pari sijaa, kun porukka edessäni ajoi yllättävän hiljaa. Syy hidasteluun selvisi kun etunen lipsahti ensimmäisen kerran jo ekakierroksen lopussa, rata oli sateella todella liukas. Avauksissa laite suti herkästi joten yritin ottaa iisisti, ettei homma menisi kastematojen tonkimiseksi heti alussa.
Nousin kertaalleen yhdeksänneksi mutta putosin tuota pikaa yhdenneksitoista, kun mutka meni leveäksi ja lipsautin kertaalleen toisessa mutkassa. Sade tosiaan yltyi ja innokkaimmat pääsivät tonkimaan matoja radan vierestä kiitettävällä tahdilla. Romua keräiltiin radan sivusta pitkin kisaa ja välillä ambulanssi ja turva-autokin pyörähtivät radalla.
Pari kierrosta turva-auton perässä onneksi riitti ja taas vedettiin täysillä. Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi kun jo kierroksen jälkeen porukkaa kaatui jälleen ja turva-auto palasi radalle. Nyt romuja ja kuskeja nosteltiin radalta pidempään ja neljän kierroksen matelu kylmässä sateessa turva-auton perässä riitti ja kisa keskeytettiin. Hässäkän aikana olin noussut seitsemänneksi ja tulos jäi maalissa voimaan.
Nyt on kilpailut ajettu ja kausi paketissa. Kisoja on kierretty pitkin kesää ja aika on kulunut kuin siivillä. Kesä on ollut opettavainen. Vaikka vauhti ei paljoa parantunut verrattuna edelliseen kauteen, niin tuntuma ajoon ja pidon hallinta on kehittynyt paljon.
Kauden osalta pääsimme tavoitteeseen: Suomenmestaruus ja sijoituksia välille 10-15 IDM-sarjassa. Haaveena oli päästä paremmin vauhtiin kauden aikana, mutta hyvä noinkin. Nyt pitää vaan yrittää kovempaa, itseluottamusta ja hankkia sitä kautta vauhtia. Ensikaudella uusia asioita on vähemmän ja pääsemme paremmin keskittymään itse ajamiseen Uskon että saamme ensikaudella vielä parempia tuloksia.
Kiitos tärkeästä avusta ja tuesta kuuluu omalle tiimille, yhteistyökumppaneille ja muille kannustajille. Toivottavasti voimme jatkaa yhdessä jälleen ensi vuonna.
