13.10 EFR Endurance 6h, Anderstorp, Ruotsi
Kauden päätteeksi pääsin vielä mukaan ajamaan Ruotsin Endurance -sarjan viimeisen kisan Anderstorpissa ruotsalaisessa Dynamite Racing teamissa. Tiimi oli sarjassa toisena ja mahdollisuudet mestaruuteen oli olemassa, joskin siihen tarvittiin sarjajohtajan norjalaisen Hagenheim Motorin epäonnea. He eivät saisi saada kahta pistettä enempää ja meidän pitäisi voittaa viimeinen kilpailu.
Olin ajamassa saman tiimin mukana jo viime keväänä sarjan ensimmäisen kisan ja silloinkin samalla radalla. Ajamassa lisäkseni oli tiimin omistaja Pasi Andersen ja Isle of Man ja Manx TT -kisoissa mainetta niittänyt Mats Nilsson. Ilmapiiri tiimissä oli erittäin viihtyisä ja uusi tuttavuus Mats oli tosi mukava kaveri. Pasin tunsin hyvin jo aikaisemmilta ajoilta, hemmetin hyvä tyyppi hänkin ja varmimpia kuskeja joita olen ikinä nähnyt.
Kilpailupäivänä lauantaina saavuimme Pasin kanssa varikolle, aurinko paistoi ja ilma näytti hyvältä. Ainut miinus oli lämpötila, joka tosiaan oli miinuksella. Pakkasta oli pari astetta ja lätäköt umpijäässä. Kyllä jäällä ajaminen sopisi, mutta harmi kun piikkipyörät jäi kotia :) Järjestäjä siirti aikataulua tunnilla, jotta aurinko sulattaisi lätäköt ja ilma hiukan lämpiäisi.
Kisa alkoi minun ajovuorolla ja perinteisellä Endurance juoksustartilla. Vähän hitaasti pääsin matkaan ja putosin heti alussa jo varmaan viisi sijaa. Oli varmaan toinen kerta kun olin moisessa startissa. Juosten radan toiselta puolelta , pyörän selkään, starttia ja menoksi. Alkuun oli kyllä melko hankalaa kun aamun reenit jäivät osaltani kolmeen kierrokseen vaihteisto-ongelmien vuoksi. Putosin pikkuhiljaa johonkin kymmenennen sijan tuntumaan kunnes pääsin sinuiksi radan ja pyörän kanssa. Täydellä tankilla pyörä oli vähän raskas ajettava. Kun kierrokset kuluivat, niin ajettavuus parani. Sinnittelin menemään ja kierrosaika parani.
Tavoitteena oli ajaa tankillinen per kuski, sitten vaihto ja tarvittaessa renkaiden vaihdot. Vuoro kesti noin tunnin verran, mikä vastaa noin kolmen SM-startin matkaa. Vuoro meni yllättävän rattoisasti kun tapahtumia oli miltei koko ajan. Tiimejä oli mukana kolmisenkymmentä ja tasoerojen vuoksi kuskeja oli sekä ryhmissä että yksittäin ympäri rataa. Ohituksia tuli puolin ja toisin koko ajan. Ajoin koko ajan sen minkä turvallisesti pääsin, aika koville otti noin äkkiseltään. Vaihteisto-ongelmat vaivasivat meitä miltei kisan alusta asti. Sifteri ei toiminut, mutta siihen tottui jotenkuten. Paljon pahempi ongelma oli viitosvaihteen häviäminen, sen kanssa oli vähän hankala ajaa. Muutaman kerran tuli tilanteita kun polkaisin vahingossa liian pienen vaihteen tai vapaalle jarrutuksessa. Pystyssä kuitenkin selvisin, ihme ja kumma.
Vaihtoon tulin tunnin jälkeen ja en oikein ollut tyytyväinen. Olin äimän käkenä kun mekaanikot taputtivat selkään ja kertoivat meidän olevan johdossa, en voinut uskoa asiaa todeksi. Osa Endurancea on taktiikka ja se oli onnistunut hyvin. Toki yksi merkittävä syy oli myös muiden epäonni ja tekniset ongelmat. Mats lähti jatkamaan tavoitteena kasvattaa johtoa.
Matsin ajo vuoro meni mallikkaasti ja hän kellotti joukkueen kovimman kierrosajan. Minun ja Pasin parhaimmat ajat olivat muutaman kymmenesosan Matsia huonommat, kaikki kuskit olivat siis hyvin tasaväkisiä. Homma meni käsikirjoituksen mukaan ja Pasin lähtiessä radalle kolmanteen ajovuoroon. johdimme siinä vaiheessa kierroksella muita. Siinä vaiheessa alkoi itää pienet toiveet kilpailun voiton lisäksi myös koko Nordic Endurance -sarjan mestaruudesta kun Hagenheim Motor paini teknisten ongelmien kanssa kymmenennen sijan tuntumassa. Aloimme jo hiukan varmistella ja säästämään vaihteistoa.
Pasi veti oman vuoron ilman uusia ongelmia ja tuli jälleen minun ajovuoro. Lähdin omaan viimeiseen vuoroon rennosti ilman turhaa painetta. Alkuun ajoin kai liian hiljaa kun mekaanikot huitoivat lisää vauhtia. Kiristin tahtia ja tiimi rauhoittui varikolla. Johdimme siinä vaiheessa kahdella kierroksella. Ajoin kilpaa Christian Andersonin kanssa. Suoran lopussa hän meni ohi kun jouduin vaihtamaan neloselta suoraan kuutoselle, kun taas radan loppuosalla karusellissä oli taas minun vuoro ohittaa.
Hagenheim Motorin ongelmat jatkuivat ja yksi heidän kuskeistaan kaatui pääsuoran jarrutuksessa. Eipä se meidän suoritukseen vaikuttanut, jatkoimme omaan tahtiin. Safety Car käväisi radalla ja vähäisen polttoaineen merkkivalo ilmoitti että nyt vuoroni on päättymässä.
Mats ja Pasi ajoivat tasaisen varmasti ja tiimi varikolla hoiti tankkauksen ja renkaan vaihdon ongelmitta. Johtoasemamme vankistui kilpailun edetessä. Tiimin omistaja Pasi Andersen kurvasi kuuden tunnin ajon jälkeen ruutulipulle ensimmäisenä ja pahin kilpailija tiimi oli sijalla 16, mikä tiesi kilpailun voittoa ja koko Nordic Endurance -sarjan mestaruutta Dynamite Racing Teamille. Koko tiimi oli pelkkää hymyä ja kolme edellistä kisaa vaivannut epäonni oli nyt kuitattu.
Kiitos Dynamite Racing Team, oli todella mukava olla mukana jahtaamassa mestaruutta. Uskon että kisa toi varmuutta omaan ajamiseen vaikka olisinkin toivonut parempia kierrosaikoja omille ajovuoroille. Kisoja on nyt takana toista kymmentä tälle vuodelle, pieni lepo ja miettimistauko on paikallaan. Palataan myöhemmin syksyllä taas asiaan...
