30-31.8 Motopark Superbike SM-finaali
Pääsimme ajamaan kilpaa viileässä loppukesän kelissä Motoparkin radalla. Mestaruuteen oli mahdollisuus monellakin kuskilla, koska poikkeuksena muista kisoista nyt ajettiin kaksi starttia. Minulla oli muutaman pisteen etumatka, mutta se ei juuri tuonut turvallisuuden tunnetta kun tiesi että kaikki haluavat voittaa minut kotiradallani.
Perjantain reeneissä näkyi, että kaikilla on yritys kohdallaan. 1.25 on harjoituksissa melko harvinainen, mutta ei enää. Vesa Kallio ja Tatu Lauslehto kellottivat huippuajat, meidän muiden jäädessä hiukan. Tästä viikonlopusta ei tulla helpolla selviämään.
Aika-ajot:
Olin säästänyt pehmeitä renkaita aika-ajoa varten ja nyt hiukan helpotti. Kellotin 1.24.626 ja olin paalupaikassa kiinni. Hetken päästä Vesa kellotti vaivaisen sadasosan paremman ajan ja olin toinen. Toisessa aika-ajossa Tatu sai ajaksi 1.24.694. Tiukkaa siis oli kun koko kolmenkärki oli 0,8sek sisällä.
Toiseen aika-ajoon uudet pehmeät renkaat alle ja jo ensimmäinen nopea kierros oli 1.25 aika. Muutama yritys lisää ja sieltä se tuli, 1.24.812. Samalla varmistin paalupaikan sunnuntain kilpailuun.
Lähtö 1:
Kuivankelin renkailla pääsimme matkaan. Tatu meni keulaan, minä toisena ja Vesku kolmantena. Pääsimme hiukan karkuun muilta ja itse kukin tuntui kyttäävän kuka innostuu ajamaan. Vesku meni kärkeen ja ajoi uuden rataennätyksen, minä putosin kolmanneksi. Sade kuitenkin sotki suunnitelmat ja hyvä kisa meni pilalle.
Pikkutauon jälkeen homma jatkui saderenkailla puolihullussa kelissä. Olin keulilla ja Vesku seurasi perässä, Hiltusen Teemu innostui sateesta ja nousi kolmanneksi. Pirelli -miehet olivat hätää kärsimässä ja putosivat alaspäin koko ajan. Lopussa Vesku ajoi helppoon voittoon ja minä olin toinen, Hiltunen kolmas.
Olin tosi pettynyt tulokseen vaikka pistejohto kasvoi. En pystynyt vastaamaan Veskun vauhtiin yhtään ja jouduin antautumaan. Häviämisen kestän kyllä mutta en sitä, etten pysty ajamaan edes kilpaa.
Lähtö 2:
Nyt keli oli kuiva ja kaikki kunnossa. Tosin Vesalla oli varapyörä, kun ykköspyörä petti aamun warm-up:issa. Tatu ajoi keulassa, Vesa nousi nopeasti toiseksi ja olin taas kolmantena. Vauhti oli kohdallaan jo heti alussa ja kierrosajat 1.24 alkuisia.
Tatu veti huimaa kyytiä ja oli pakko ajaa Vesasta ohi etten tippuisi kyydistä. Oli ihan täysi työ roikkua Tatun perässä ja ajattelin että nyt hetki mietitään mitä tehdään. Täysiä sai punnertaa, että perässä pysyi ja ohitukseen ei ollut mitään mahdollisuutta. Turhissa ohitusyrityksissä menisi vain voimat.
Puolivälissä Tatulla alkoi renkaat loppua ja tilaisuuteni tuli. Pääsin pienellä riskillä ohi pitkän suoran päässä. Sitten karkuun mitä ikinä pääsin ja toivoin ettei Dunlopin renkaat petä. Renkaat olivat jo aika loppu mutta vielä niillä eteenpäin pääsi. Välillä Tatu oli hyvinkin lähellä, mutta ei päässyt ohi. Ajoin maaliin voittajana ja samalla varmistin Suomenmestaruuden.
Kyllä oli hyvä kisa, aivan mahtava. Vielä kun veskulla olisi ollut ykköspyörä, niin olisi ollut yleisöllä katsomista. Jokaisena viikonloppuna saisi olla tuplalähtöjä, uskon että ne saisivat aikaan tiukempia kisoja ja enemmän yleisöä katsomoon. Tuplastarttia voisi vaihdella vaikka 600 ja Superbiken kanssa.
Kiitos Jarkko, Sami, Antti, Hannu ja Harri kun teitte kovasti työstä yhteisen tuloksen eteen. Kiitos Turbotec Jarmo Niskanen kun ideoit ja säädit Yamahan kulkemaan todella hyvin. Kiitos myös Scanlaser, Krogerus, Online Solutions ja muut yhteistyökumppanit. Ilman teidän apua ei kilpaileminen olisi ollut mahdollista. Kiitos Yamaha Motor Finland tuesta kilpailukaudella. Toivottavasti voimme jatkaa yhteistyötä tulevaisuudessakin Yamaha R1 olisi paras vaihtoehto myös kaudella 2009.
