11.-13.9. HOCKENHEIM, SAKSA, IDM-FINAALI
Hyvin menneen Motoparkin kisan jälkeen lähdin odottavaisin mielin takaisin Saksaan kauden viimeiseen kisaan. Odotukset olivat korkealla kun Suomessa päästiin ihan kohtuullisia kierrosaikoja. Todellisuus oli kuitenkin jälleen jotain muuta. Jo perjantain reeneissä sain omasta mielestäni ihan hyvin puristettua mutta kierrosaika oli vaatimaton 1.31.3.
Ei hyvältä näyttänyt kun ei tosiaan tiennyt mitä tehdä että pääsisi kovempaa. Vähän harmitti kun en voinut edes kokeilla samoja renkaita mitä käytin Motoparkissa. Tuskin renkailla olisi kolmea sekuntia parantanut, mutta ehkä jotain uutta ajatusta olisi voinut löytyä.
AIKA-AJOT:
Ei ollut kehumista tuloksissa, yritin ja yritin ja pääsin nipin napin sijalle 30.
KISAT:
Eka lähtö oli aika vaisu tai tuloksissa ei ollut kehumista vaikka ajoinkin mitä pääsin, sijoitus maalissa 25. Jos jotain hyvää pitää hakea, niin kaikki kierrokset olivat puolen sekunnin sisällä. En vain saa pidettyä linjaa jos ajan kovempaa.
Ensimmäisen lähdön tulokset >>
Toinen lähtö oli vähän parempi vaikka tulos olikin sama, 25. Kokeilimme säätää takapäätä pehmeämmäksi ja kääntyvyys ei ainakaan parantunut. Lähtö keskeytettiin puolessa välissä kaatumisen takia. Tauolla kaverini Zupinilta kuunteli ongelmiani ja kertoi neuvot mitä voisi kokeilla. Kiristimme perää ja laitoimme keulaan lisää paluuvaimennusta. toimenpide auttoi ja nyt pyörä pysyi paremmin linjalla. Kierrosaika parani jonkun verran mutta vieläkin olin yli sekunnin hitaampi kuin vuosi sitten.
Kausi oli vaikea ja ilon hetket aika harvassa. Kuitenkin uskon, että olen kehittynyt ajajana paljon. Joka kerta on pitänyt puristaa täysillä että edes pysyy jotenkuten muiden mukana. Ducati on todella hyvä pyörä ja Pirellin renkaat myös. En vain saanut kunnollista tulosta aikaiseksi ja samojen ongelmien kanssa painin koko kauden.