28-29.8. RR SM-finaali, Kemora
Niin se vaan RR-kausi päättyi Suomessa ja viimeiset kisat ajettiin Kemorassa. Olisihan tuota voinut ajella pidempäänkin mutta täällä tuo kesä loppuu vähän ennen aikojaan. Sen kyllä tosiaan huomasi. Räyskälässä lämmintä oli noin 30 astetta enemmän kuin mitä nyt oli Kemorassa.
Menin radalle reenaamaan torstaina ja jatkoin perjantaina. Ajo kulki hyvin ja pyörä toimi suorastaan loistavasti. Innolla odotin viikonlopun kisoja.
AIKA-AJOT
Olin ensimmäisen aika-ajon nopein ja muistaakseen ainut Pennan Samin kanssa jotka ajoi 1.07 puolelle. Pikkasen jäi vielä parannettavaa ja päätimme yrittää parannusta toisissa aika-ajoissa.
Toiseen aika-ajoon panimme pehmeää rengasta alle ja tiesimme että se ei kestä kuin yhden yrityksen, eli joku 2-5 kierrosta. Olin vahvasti sitä mieltä että nyt pannaan kellot uudelle sekunnille, mutta pikkasen jäi vielä vajaaksi. Tuloksena oli 1.07,2 ja jotain. Jos nyt saa selitellä, niin kolme ensimmäistä kierrosta meni persiilleen kun edessä oli joku vielä minuakin hitaampi ja renkaan paras terä meni siinä. Neljäs kierros oli vapaa mutta rengas alkoi jo luistaa. Paalupaikka kuitenkin plakkarissa.
LÄHTÖ I
Sain ihan uskomattoman lähdön ja olin ihan itsekin äimänä mihin muut jäi. Siinä sitten ajelin mitä pääsin pari kierrosta ja seurasin näyttöporukan tilannetaulusta eroa taakse. Onneksi eroa tuli vajaa sekunti kierroksella ja sain huokaista helpotuksesta. Pidin kuitenkin vauhtia yllä ja maalissa taisi eroa kakkoseen olla joku reilu 5sek. Kaikki onnistui ihan perhanan hyvin.
LÄHTÖ II
Yöllä satoi vettä ja sunnuntain ennuste oli pikkasen huono. Mutta kyllä sadekelikin kävisi meille, ja sadetta se sitten oli.
Pikkasen jännitti kun sadekilometrejä oli kuitenkin tosi vähän tälle kesälle. No eihän se sitten oikein onnistunut. Lähtö ok ja keulille mutta jo ensimmäisellä kierroksella menin naamalleen. Takapyörä lipesi karusellissa ihan ihmeellisesti ja sitten mentiin. Kaatuminen oli kevyt mutta aikaa tuhrautui niin että lähdin jatkamaan viimeisenä kisaa.
Pikkasen taisin ahnehtia kun kierroksella kolme kaaduin uudelleen ja ihan samassa kohdassa rataa. Olin kyllä ajavinani turvallisesti mutta en kai havainnut lätäkköä tai jotain liukasta kohtaa johon taas kaaduin. Nyt kahvat oli niin vinksin vonksin, että jatkaminen oli mahdotonta. Myös olkapää ja kyynärpää ottivat sen verran kipeää että loppukisan katselin rengasvallin takaa.
Olipahan taas viikonloppu. Ensin kaikki meni ihan helvetin hyvin ja hetken päästä kaiken maailman virheitä. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen tulokseen vaikka kaaduinkin ja siinä saattoi mennä hopea. Mitalit ovat ihan kivoja mutta itse haluan oppia ajamaan oikeasti kovaa. Ajoin koko kauden sen mitä vaan pääsin ja silloin aina välillä sattuu virheitä, mutta välillä kaatumisista oppii enemmän kuin että ajaisi pystyssä maaliin.
Kesä oli BMW – moottoripyörille ensimmäinen kausi Superbiken SM-sarjassa ja tuloksena oli heti Suomenmestaruus. Tiimikaverini Sami Penna on uusi mestari ja itselleni tuli pronssia. Olen todella tyytyväinen tiimin toimintaan ja mekaanikkoihini Jarkko Minkkiseen ja Matti Hänniseen. Jarkko on kyllä laitellut Bemarin kulkemaan mallikkaasti.
Kiitän BMW dealer tiimiä ja Motomarket racing tiimin Esko ja Maarit Kuparista aivan loistavasta palvelusta. Kaikki hommat meni kyllä paremmin mitä ikinä uskalsin toivoa, kiitos. Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille, ilman teitä en pystyisi ajamaan näitä kisoja ollenkaan.
Toivon että saan jatkaa samalla kuviolla ja samoilla taustajoukoilla sekä tukijoilla jatkossakin. Uskon että vauhti ei ainakaan hiljene ihan lähi vuosina. Motivaatiota riittää edelleen.
